Katsohan on tuolla puu
se kukkii joka kesäkuu
mun pihallain
Hän istutti sen aikanaan
mä nauroin hänen taimeaan
oksaa vain
Kun ensilumi peitti sen
hän suojas taimen varoen
sitä vaali niin
Ja hän sisään juoksi tohkeissaan
ja melkein kaatui juostessaan
nauroin kyyneliin
Hän oli keiju mikä lie
ja usein sanoin tottavie
sinut suuhun syön
Toi kerran kotiin koiranpennun
ja piti sitä peiton alla
koko yön
Kun TV:tä me katseltiin
hän uskoi jopa mainoksiin
niin muistan sen
ja vuoksi jonkun nyyhkyleffan
hän itki joskus salaa hieman häpeillen
On aivan kuin uneen
nyt taas palaisin
muiston kun unohtuneen
taas saan jostakin
Hän rikkoi pölynimurin
ja pelkäs että suuttuisin
sen piiloon vei
Kun sängyn alta löysin sen
hän sanoi mulle vältellen
se toimi ei
Kun kerran töistä kesken jäin
niin itkemässä hänet näin
kuin maailmanloppu ois
Ja tasan vuosi sitten kun
me saimme kevään ootetun
hän kuihtui pois
On aivan kuin uneen
nyt taas palaisin
muiston kun unohtuneen
taas saan jostakin
Se oli aamu toukokuun
kun lehteen puhkes oksat puun
ja heräsin
niin huomasin et yksinään
oli joutunut hän lähtemään
pois jonnekin
Ja niin kuin tyhjän näyttämön
hän jätti taa tän yksiön
niin hiljaisen
ja nyt kun vuosi siitä on
saa puukin jälleen kukinnon
kuin muistaen
Katsohan on tuolla puu
se kukkii joka kesäkuu
mun pihallain
Hän istutti sen aikanaan
mä nauroin hänen taimeaan
puunoksaa vain