Yöllisen riidan jälkeen
aamu on hiljainen
Molemmat kyllä tietää sen
arki voitti rakkauden
Hahmo jää ovenpieleen
katsoo lastenhuoneeseen
Miettii hetken itsekseen
jos hän lähtee mitä jää
pieni lapsi yksin miettimään
Kiiltävää on pinta tää
Taakse kulissien
kun emme nää
Niin kiiltävää
kun elämä
ei halua näyttää himmeää
Hän kätki murheitansa
teki niistä muurin
Eli vain omaa elämää
vaikka teki kipeää
Raameissa valokuva
jossa hän suutelee
Nyt kanssa saman ihmisen
elää vain ja riitelee
Mutta muille he vain hymyilee
Kiiltävää on pinta tää
Taakse kulissien
kun emme nää
Niin kiiltävää
kun elämä
ei halua näyttää himmeää
Mutta silmistäs nään
vain sen
Tahtois enää ei
tuntevan tuskaa sydämen
Jos kaiken rikkoo
niin mitä siitä jää
Vai voiko tämän vielä selvittää
Kiiltävää on pinta tää
Taakse kulissien
kun emme nää
Niin kiiltävää
kun elämä
ei halua näyttää himmeää
Mutta silmistäs
nään vain sen
Tahtois enää ei
tuntevan tuskaa sydämen