Aika lapsuuspäivien
loin mä maailmankaikkeuden
Pieneen huoneeseeni
mahtui tuo
Olin elossa vain
kesäkuusta syyskuuhun
Sadepäivän harmauden
itse kirkastin mä sen
Piirsin sateenkaaren taivaallein
Oman maailmani loin
kun pystynyt en muuhun
Ruusut aina kukki siellä
Linnut toukokuun
tien löysivät
mun sielun viidakkoon
Oli aurinko mun siskoni
ja tuuli veljeni
Yöksi piilouduin
kuun kauniin kainaloon
Sitten myötä vuosien
häipyi kuva jokainen
niin kuin unta vain ne
olleet ois
Oman maailmani kadonneeksi
nyt mä luulen
Yön yksin valvon nyt
Huoneessani kävellyt
olen siskoani etsien
Avaan ikkunani veljen
kysyvän näin kuulen
Missä on nyt ruususi
ja linnut toukokuun
jotka löysivät
tien sielun viidakkoon
Yhä aurinko on siskosi
ja tuuli veljesi
Taas piiloudu
kuun kauniin kainaloon
Missä on nyt ruususi
ja linnut toukokuun
jotka löysivät
tien sielun viidakkoon
Yhä aurinko on siskosi
ja tuuli veljesi
Taas piiloudu
kuun kauniin kainaloon
Yhä aurinko on siskosi
ja tuuli veljesi
Taas piiloudu
kuun kauniin kainaloon