Maailmalle kauas
lähdin lapsuuskodistain
suuren onnen
toiveita mä
kannoin rinnassain
Paljon näinkin
matkallani
onnea vain en
ja siksi kuljen
yhä vielä sitä kaivaten
Liian myöhään
aina liian myöhään
saavuin sinne missä
onni parhain ois
Siksi matkaa
vielä tahdon jatkaa
eihän toive onnestani
kuolla vois
Kerran tyttö
kaunein mulle
antoi sydämen
onnen silloin löytyneen
mä ymmärtänyt en
Erheeni tuon huomasin
mut liian myöhään vain
kun turhaan
enää tyttöäni
toisen luota hain
Liian myöhään
aina liian myöhään
saavuin sinne missä
onni parhain ois
Siksi matkaa
vielä tahdon jatkaa
eihän toive onnestani
kuolla vois
Eihän toive onnestani
kuolla vois