Ei ole mulla
markkoja taskussa
mutta siitä viis
mä välitän
kas rikkaus maan
ei konsanaan
voi näyttää meille
tietä onnelaan
Ja niinhän sitä
kerrotaan kaskussa
että rikkaus
syöntä rasittaa
Mutta kohtalo
pitää kaikki laskussa
miten paljon kukin aina saa
Kas elämä on vähän
sitä sorttia
että ei se
aina hymyile
Niin kivinen on tie
mi onnehen vie
ja toisille se
tuntematon lie
Niin moni lyöpi
onnesta korttia
ja palvoo maailman rahoja
Mutta kerran
lähestytään porttia
missä markkoja ei tunneta
Mut köyhä en ole
minä kuitenkaan
vaikka markat
eivät kilise
Kun laulan mä vaan
niin rauhan mä saan
ja murheet kaikki
jäävät unholaan
Ja unelmat ei lopu
multa milloinkaan
vaikka muille niitä jakaisin
Sillä syömmeni
niitä ompi tulvillaan
ja siksi minä uneksin
Sä kätes mulle anna
oi heilini
Sulle tarjoan
unteni helmivyön
Oi tullos nyt vaan
sä haaveilemaan
Mä näytän sulle
unten satumaan
Sä pelkäät ja emmit
mun armaani
Etkä usko onnen unelmiin
Kun pennitön uneksija seuraasi
sulle matkallesi annettiin