On luonto jylhä
rajumyrskyt pauhaa
ja niin synkkä on
toiveitteni maa
On ryöstetty
multa isä äiti
ja kurjuutta nyt
kärsiä mä saan
Oli minullakin ennen
kaunis koti
jossa vanhempani
mua hoiteli
Vaan pommitus se
multa kaikki ryösti
ja kova onni
mua kohtasi
Muistan vielä kuinka
herttaisesti isä
ennen mulle lauleli
ja äiti pientä siskoani
lattialla kehdos' tuuditti
Mun isäin lepää
sorakuopas tuolla
hän on tutkimatta
teloitettuna
Ja äiti makaa
tuolla nurmen alla
rauhallisna uinuu
viime untansa
Heidän haudallensa
istutan mä ruusun
ja kostutan sen
kyynelilläni
Sitä ruusua ei
sortovalta kaada
sen puolest' annan
vaikka henkeni
Tulee vielä
toinenkin aika
Jolloin sorron yöstä
mekin nousemme
Silloin poistamme me
sortovallan kahleet
ja punaorvon
valan vannomme
Silloin köyhä kansa
niiltä vallan ottaa
Silloin uusi aika
koittaa työläisten
Silloin poistamme me
sortovallan kahleet
ja punaorvon
valan vannomme