En päivällä sua nää
Sä kaipaat hämärää
Vain silloin
oot todellinen
Nään aamun saapuvan
Niin paljon puuttuvan
mä tiedän
mun päivästäin
Mut saavu taas
kun ilta on
aikaan karjankellojen
Silloin avaan ikkunan
Viivyt yön
vain vierelläin
Olet pois niin yllättäin
Minä suljen ikkunan
ja jälleen odotan
Kun ilta tummenee
puut varjoiks vaikenee
ja kuiskii
kesäinen yö
Niin rakkaus syvenee
Pian tuskaks tummenee
jos kauan
sua odottaa saan
Olet tuoksut toukokuun
Kesäniityt heinäkuun
Olet elokuinen yö
Sinä ainut uneni mun
sinuun jälleen
taas vaivun
Enkä herää
ennen kuin
sä lupaat
luoksein jäät