Poika kääntää kahvinkeittimen kii
Hän laittaa ikkunan säppiin
Heittää hyvästit huoneelleen
Hän odottelee hissiään
Taas talonmies juovuksissa
puhuu kuudella kielellään
Tuuli vie kaiken mennessään
On hän ja maailma
sodassa keskenään
Tyttö lähtee kotoaan
Isä hautaustoimistostaan
saapuu saattokeikaltaan
Raitiovaunulla rapakon taa
hän ajatuksissaan matkustaa
ja havahtuu kolinaan
Tytön huulet veisivät pojan mennessään
mutta hän ei ole poikaa nähnytkään
Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen
mutta minkäs teet
He joka päivä toistensa ohi kävelee
niin kohtalo sanelee
Ja päivä iltaa kohti
kuin laiska rosvosakki
se laahustaa
Tuulten viemää
heidän tarinansa
kai joskus kirjoitetaan
Vuodet vierii jylisten
On jäänyt jälkiä sen
Muuten kaikki ennallaan
Nainen lähtee kotoaan
Isä firman autolla
komeasti hautaan saatetaan
Tuuli vie kaiken mennessään
On mies ja maailma sovussa keskenään
Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen
mutta minkäs teet
He joka päivä toistensa ohi kävelee
niin kohtalo sanelee
Ja päivä iltaa kohti
kuin laiska rosvosakki
se laahustaa
Tuulten viemää
heidän tarinansa
kai joskus kirjoitetaan
Ja he sopisivat niin hyvin toisilleen
mutta minkäs teet
He joka päivä toistensa ohi kävelee
niin kohtalo sanelee
Kun sitten yö tulee päälle
ja lyö miehen kanveesiin
nainen katselee tähtiin
ja yrittää ymmärtää
tässä kävikin niin
Ja he olisivat sopineet toisilleen
mutta minkäs teit
He joka päivä toistensa ohi käveli
niin kohtalo saneli
Ja he olisivat sopineet toisilleen
mutta minkäs teet