Tyttö istui ikkunalla allapäin
ja puhalsi savurenkaan
yöperhosta päin
Hän teki retken eiliseen uudelleen
Eikä perhonenkaan enää
jaksanut siivilleen
Ja radiossa tiedettiin
että yöstä tulee kylmä
Ja sitten näkemiin
Voikaa hyvin aamun uutisiin
Tyttö astui ikkunalta eteiseen
ja muisti siellä ensi kerran suudelleen
Hän mietti miksi
aina mennyttä muistellaan
kun tahtomattaankin se palaa
Kun sekoittuu
varjot valoihin
ja vain mennyt jää
miksi kaikki kaunis käsiin räjähtää
Hei milloin hanat aukeaa
Minä tahtoisin unohtaa
Mutta miksi siitä on tehty
niin pirun vaikeaa
En päivistä kiinni saa
ilman sinua kai koskaan
Päivistä en kiinni saa
Surullisen naurun
tyttö lahjoitti peililleen
Hän keitti kahvit
vettä satoi hiljalleen
Rappukäytävän ritarit kulmia vartioi
Ja yö katsoi päältä
kuinka tuska partioi
Kuka menikään keksimään
että rakkaus ei milloinkaan
virheitä tee
vaan ihmiset niitä sydämiä särkee
Hei milloin hanat aukeaa
Minä tahtoisin unohtaa
Mutta miksi siitä on tehty
niin pirun vaikeaa
En päivistä kiinni saa
ilman sinua kai koskaan
Päivistä en kiinni saa
Hei milloin hanat aukeaa
Minä tahtoisin unohtaa
Siis laskekaahan lasiin
lisää juotavaa
En näistä öistä mitään saa
Ilman sinua kai koskaan
En öistä minä mitään saa
Hei milloin hanat aukeaa
Täytyisi taas unohtaa
Mutta miksi siitä on tehty
niin pirun vaikeaa