Kantapaikassani alkoi
tunti viimeinen,
Mua vaivas tunne kovin
ulkopuolinen.
Sitten niin kuin tyhjästä
sä siihen ilmestyit,
kun sinun selkääs koputin,
sä hiukan häkellyit.
Tuulitukka, tähtisilmä
et oo muuttunut,
on monta vuotta vierinyt,
mut heti tunsin sut.
Paljon meiltä kesken jäi
sen myöntää kumpikin,
ja mä myönnän:
sua kaipasin.
Oltiin ensin ihan hiljaa,
sitten hymyiltiin
ja siinä kaikki muistot tulvi
mieleen kummankin.
Nuo hetket rakkauden,
hetket eron katkeran,
toivoin että viimein kaiken
selittää mä saan.
Tuulitukka, tähtisilmä
et oo muuttunut,
on monta vuotta vierinyt,
mut heti tunsin sut.
Paljon meiltä kesken jäi
sen myöntää kumpikin
ja mä myönnän:
sua kaipasin.
Kaikki oli turhaa,
väärinkäsitystä vain,
ja pahat kielet kertoi sulle,
et oo ainoain.
Ilta loppui lähdit kotiin,
minä omaani,
vaikkei muuta saatukaan,
vanhat virheet korjattiin.
Tuulitukka, tähtisilmä
et oo muuttunut,
on monta vuotta vierinyt,
mut heti tunsin sut.
Paljon meiltä kesken jäi
sen myöntää kumpikin,
ja mä myönnän:
sua kaipasin.
Tuulitukka, tähtisilmä
et oo muuttunut,
on monta vuotta vierinyt,
mut heti tunsin sut.
Paljon meiltä kesken jäi
sen myöntää kumpikin,
ja mä myönnän:
sua kaipasin.