Autolautalla hyttini venttiilistä
mä katselen iltaan
ja muistelen vaan
kuinka Heiskasen kanssa
Helsingistä me tulimme Tukholmaan
Silloin Heiskasen kanssa kun heiluttiin
oltiin kunnossa riskissä
Päästiin hommiinkin härrojen hotelliin
Lensi lautaset tiskissä
Nyt oon yksinäin lähtenyt risteilemään
Laiva rannassa on
mutta hyttiini jään
Gamla Stanin ja Skansenin
tästäkin nään
Mikä kiire ois minnekään
Tosi kaukana härmästä seikkailemme
Niin Tukholman yössä
me tunsimme sen
Itse olimme
pussihousuinemme
myös ihme kait itäinen
Silloin Heiskasen kanssa kun heiluttiin
kujat kaikuivat jatsia
Eikä menty me yhteenkään kortteeriin
ilman nyrkkeilymatsia
Nyt oon yksinäin lähtenyt risteilemään
Laiva rannassa on
yhä hyttiini jään
Katson miljoonakaupunkiin kimmeltävään
Tuohan tuttu on ennestään
Lienet valojen takana
jossain tuolla
sä Heiskanen muistojas hehkuttaen
Sillä eiväthän koskaan muistot kuolla
voi sellaisen nuoruuden
Hei-jaa Heiskanen silloin kun heiluttiin
oli meininki melkoista
Sinä jäit
minä lähdin kun vierastin niin
kieltä vaikeaselkoista
Vuotten jälkeen oon lähtenyt risteilemään
Katson valoja taas
niiden liikkuvan nään
Lautta lähtee siis takaisin
hyttiini jään
Mikä minuun lie mennytkään
Vain sä Heiskanen vain sinä risteilystäin
yksin ymmärrät syyn
miksi hyttiini jäin
Sillä sieltä kun katselin kulmille päin
vielä jäntevät hahmomme näin
Sinä ymmärrät ystäväin