KUN VIRRAN KALVOON
LUO LOISTEENSA KUU
NIIN MENNYT SILMIINI
TAAS HEIJASTUU
JÄI VIRRAN KALVOON
SUN VENHEESI TIE
MÄ KAUAN KATSOIN
JA NÄIN VIRTA VIE
KUUN LOISTE LUOKSEIN
SEN ILTAMME TUO
SUN AIROIS ÄÄNTÄ
TAAS SOI VIRRAN VUO
YÖN LINNUT LAULAA
MUN ARMAANI EI
SUN ANTOI VIRTA
JA JÄLLEEN SUN VEI
AJAN TAA, LUOKSE SAA
LENNÄTTÄÄ, TOIVE TÄÄ
OLET MUN, TIEDÄN SEN
OOTAN RANNALLA UNEKSIEN
NYT VIRRAN KALVOON
LUO LOISTEENSA KUU
JA MENNYT SILMIINI
TAAS HEIJASTUU
NIIN PALJON TOIVON
TIES KÄÄNNY VAIN EI
NYT VIRTA SUA OHJAA
SE LUOTAIN SUN VEI