Jo poika kiskoo pojan
unta vuoteessaan
ennen kuin loppuun
iltasadun saan
Mä istun hetken
ja mietin maailmaa
ihmisen poikaa
se odottaa
Voi kuinka kaunis
poika onkaan tosiaan
Ei muuhun pysty hän
kuin uutta oppimaan
Hän siinä
kylkeänsä kääntää
miehekkäästi ääntää
Hän matkaa taittaa
linnunradallaan
ja nukkuu vaan
Voi kumpa matkas
onneksi koituis
Vihaa katkeruutta
et tuntis joutavaa
Voi kun oisit viisaampi
kuin äitis milloinkaan
Kumpa oppisit
ajattelemaan
Niin poika kiskoo
pojan unta sikeää
Kehtolaulu kesken
taas kerran jää
Liukenee yöhön
murheet aikuisen
ihmisen poikaa
kun katselen
Voi kuinka kaikkivaltias
noin olla voit
Me sinut tehtiin
mutta sinä meidät loit
Siinä tuhiset ja puhkut
pelkkää voimaa uhkuen
Silmänurkkiin kuivuu
kyyneleet
Sä matkaa teet
Voi kumpa matkas
onneksi koituis
Vihaa katkeruutta
et tuntis joutavaa
Voi kun oisit viisaampi
kuin äitis milloinkaan
Kumpa oppisit
ajattelemaan
Voi kumpa matkas
onneksi koituis
Vihaa katkeruutta
et tuntis joutavaa
Voi kun oisit viisaampi
kuin äitis milloinkaan
Kumpa oppisit ajattelemaan