Öisen kadun valot loistaa
Askeleita toistaa
kaiku kaupungin
Hulluus riemun surun voittaa
Kaikkialla soittaa
äänin tuhansin
Mä tunnen mitä yksinäisyys on
Nyt kuljen katuani pitkin
On katu toiveen särkyneen
Ja joka täällä vaeltaa
hän haluaa vain unohtaa
Ei etsi tietä menneeseen
Mä eilen nauroin tänään itkin
Näin pirstat onnen kadonneen
Tie suudelmain ja kyynelten
ja yksinäisten askelten
tuo kylmyyden myös sydämeen
Tätä katua ken kulkee
varjon alta seuraavaan
oman sydämensä sulkee
kuoreen murtumattomaan
On lainaa ilon sekunnitkin
Ne surun tuntein maksetaan
Kun hymyillen käyn tanssimaan
voin unohtaa ja pyörteeseen
vie katu toiveen särkyneen
Tätä katua ken kulkee
varjon alta seuraavaan
oman sydämensä sulkee
kuoreen murtumattomaan
On lainaa ilon sekunnitkin
Ne surun tuntein maksetaan
Kun hymyillen käyn tanssimaan
voin unohtaa ja pyörteeseen
vie katu toiveen särkyneen