Tummuvat varjot kammiossain
kun hämärtää
Äänesi hiljaa kuiskaa jossain
kun hämärtää
Jo taakse purppuraisen
verhon päivä jää
ja kaipaan taas sua
kun hämärtää
Tyyntynyt tuuli nukkumaan nyt
jo mennyt on
sammuva kohta viime säde
on auringon
Ei saisi yksinäinen olla hetki tää
kun hiljaista on kun hämärtää
Luo
tuvan pienen vaellan
Siellä kerranhan
vain sun mä näin
Kun
tulet teiltä maailman
soi riemu samaten
mun syömmessäin
Kerran jos vielä kaiken saisin
tuon entisen
paremmin nyt sen tallettaisin
pois laskis en
Ei silloin yksinäinen oisi hetki tää
kun hiljaista on kun hämärtää
Luo
tuvan pienen vaellan
Siellä kerranhan
vain sun mä näin
Kun
tulet teiltä maailman
soi riemu samaten
mun syömmessäin
Kerran jos vielä kaiken saisin
tuon entisen
paremmin nyt sen tallettaisin
pois laskis en
Ei silloin yksinäinen oisi hetki tää
kun hiljaista on kun hämärtää
Kun hiljaista on kun hämärtää