Valkovaahtoista vartioit selkä
Pohjanlahtea pitkälti näät
Aavojen aaltoja et sinä pelkää
tuttujas tuulet ja ärjyvät säät
Paates nähneet on rohkean purren
hyrskyyn hukkuvan hyiseen veen
Kulkijan raskaita reittejä surren
kuiskivat kuusesi toisilleen
Sousin salmias lapsena ammoin
tuttu rantasi kivinen tie
Öisiä varjoja vaikkakin kammoin
Rannoilles askeleet aatoksin vie
Siellä katsella veen sinivyötä
tiiran kirkua kuunnella sain
Piltti ma pieni tein lintujen työtä
pesäpaikkaa hienoa hiekasta hain
Kotirantani rakkain lahdin
tuomen tuoksussa kylpevän näin
Siellä soi lempeät laulelot ahdin
säihkyyn särkkien kimmeltäväin
Jospa saisin ah saareni multiin
kun mun lauluista laantuvi suu
Silloin kun aava auringon kultiin
hukkuu ja maininki rauentuu
