Maa keskiöisen auringon
kai lupauksen kuullut on
Kun yössä yöttömässä toiveiden
näin haaveillen
mä vannoin sen
Tuo aurinkomme keskiyön
jo katkoi kahleet jäisen vyön
Nyt kesän lyhyen se tullessaan
toi pohjolaan
ja myöskin vie sen aikanaan
Kun alkaa yö
ja myrsky lyö
taas maahan kukkasen
jää sydämiin niin sykkiviin
vain muisto sen
Vaan keskiöisen auringon
kun aika lumoava on
Se nostaa kauneimman taas kukkasen
ja sulle sen
mä ojennan
Sua rakastan
Kun alkaa yö
ja myrsky lyö
taas maahan kukkasen
Jää sydämiin
niin sykkiviin
vain muisto sen
Vaan keskiöisen auringon
kun aika lumoava on
Se nostaa kauneimman taas kukkasen
ja sulle sen
mä ojennan
Sua rakastan