SE NOUSI SORAHARJUN KUIVAAN
RINTEESEEN
JA NOSTI PÄÄTÄÄN KESÄTAIVAAN
KIRKKAUTEEN
SE OLI VILLI, VAPAA KUKKA YKSINÄINEN
JA ILLAN TULLEN TUULI TUUTI
UNEEN SEN
MÄ KESÄN TULLEN AINA SAAVUIN
UUDESTAAN
SEN KAUNEUTTA IHASTELLEN
KATSOMAAN
SE OLI VAATIMATON
MUTTA PYSTYPÄINEN
SE KUKKI HETKEN, KATSOJANSA
LUMOTEN
VILLIRUUSU KUKKII YKSINÄÄN
EI MALJAKOSSA KESTÄNYT SE
PÄIVÄÄKÄÄN
EI TAHTONUT
SE VARMAAN ENEMPÄÄ
KUIN HETKEN ELÄÄ
TÄYTTÄ ELÄMÄÄ
VILLIRUUSU KUKKII YKSINÄÄN
JA PÄIVÄNVALOON YLPEÄSTI
NOSTI PÄÄN
SE AURINGOSSA
HEHKUI PURPPURAA
SEN KAUNEUTTA
EN VOI UNOHTAA
KUN KERRAN KESKEN KESÄN SAAPUI
HALLAYÖ
SE KUURAN PEITTI MAA
JA ALKOI TUONEN TYÖ
JA VIELÄ AAMUN TULLEN
HEHKUI KUKKA JÄINEN
KUIN KOHTALOAAN PIENEN HETKEN
UHMATEN
VILLIRUUSU KUKKII YKSINÄÄN
EI MALJAKOSSA KESTÄNYT SE
PÄIVÄÄKÄÄN
EI TAHTONUT
SE VARMAAN ENEMPÄÄ
KUIN HETKEN ELÄÄ
TÄYTTÄ ELÄMÄÄ
VILLIRUUSU KUKKII YKSINÄÄN
JA PÄIVÄNVALOON YLPEÄSTI
NOSTI PÄÄN
SE AURINGOSSA
HEHKUI PURPPURAA
SEN KAUNEUTTA
EN VOI UNOHTAA
VILLIRUUSU KUKKII YKSINÄÄN
EI MALJAKOSSA KESTÄNYT SE
PÄIVÄÄKÄÄN
EI TAHTONUT
SE VARMAAN ENEMPÄÄ
KUIN HETKEN ELÄÄ
TÄYTTÄ ELÄMÄÄ
VILLIRUUSU KUKKII YKSINÄÄN
JA PÄIVÄNVALOON YLPEÄSTI
NOSTI PÄÄN
SE HETKEN KUKKI
HETKEN UNELMOI
EI IKUISESTI MIKÄÄN ELÄÄ VOI