Joulun aatto nyt saa
Jo ilta tummuu
ja hiljenee maa
Kuka kulkee nyt
yksinään kalmistoon
Kuka yksin
näin kylmässä on
Pieni lapsonen vain
Joka näin kiiruhtain
jälleen kynttilän haudalle tuo
Paikka hiljainen on
tumma liikkumaton
Äidin haudalle valon hän suo
Liekin niin häilyvän
tuo hauta rakkaimman
hetkeksi saa
Sitä katsovi
silmin hän kaipaavin
Sitä katsoo
ja taas odottaa
Koska joulun hän saa
Koska voi naurahtaa
kera muiden
taas kuin ennenkin
Mutta niin hiljainen
koti yksinäisten
On kuin puuttuisi
siunaus sen
Äänen hiljaisen sointuvan
nyt jostakin kuulevi hän
Joka lämpimin
lausehin lohduttaa
Joka nousemaan katsehen saa
Älä huoliisi jää
nosta pystyyn taas pää
Joka hetki sun kanssasi käyn
Lapsi joulun mä oon
Sinut vien kartanoon
josta lähdit
Sun valonas näyn